Lankku- ja lautalattiat

Lankku- ja lautalattiat

Lankku- ja lautalattiat

Lankkulattia

Usein ennen vuotta 1850 rakennetuissa taloissa on tai ainakin ollut kiiloiksi sahatut lattialankut. Lankut olivat sahattu tukin muodon mukaisiksi ja ne ladottiin lattioiksi vuorotellen tyvipää vasten latva päätä. Lankut vaihtelivat leveydeltään suuresti, tyvipää oli usein jopa 35-40 cm. Lankut olivat tyypillisesti noin 5 cm paksuja. Lattioille oli tyypillistä että ne höylättiin ja pontattiin käsin.

Pontti oli usein irtonainen ja se asetettiin käsin höylättyyn uraan. Ajan myötä vakiintuivat kiinteät pontit. Toinen, vanhempi tapa kiinnittää lankut toisiinsa oli tapittaminen. Tappi oli eräänlainen karkeasti tehty naula, ilman kantaa joko puusta tai raudasta. Päätyjatkoksia tai päätyponttauksia ei käytetty ollenkaan, oli varsin harvinaista yleensäkin jatkaa lankkua toisella lankulla. Lattioissa jotka olivat erityisen pitkiä, eikä lankun pituus riittänyt niin vaan oli pakko jatkaa, asennettiin poikittainen välilauta. Nk. saumalauta oli samaa lankkua kuin lattiassa muutoinkin käytettiin. Tämä tapa oli tyypillistä niin lattioissa kuin katoissakin.

Pontatut lattiat olivat varsin harvinaisia tavallisissa kodeissa. Linnoissa ja herraskartanoissa niitä esiintyi useammin. Useita eri variaatioita esiintyi kuinka lankkujen asettelulla myös saatiin lisättyä lattian ulkonäköä. Esimerkiksi isoissa saleissa saumalankut asetettiin tasaisin välein jotta huoneen kauneutta saatiin lisättyä, kun lankkujen pituus ei olisi kuitenkaan riittänyt.

Vanhoissa rakennuksissa olivat lattiavasat varsin etäällä toisistaan usein. 140 – 160 cm välistys ei ollut lainkaan harvinaista. Kuusimetriseen huoneeseen siis asennettiin vain neljä lattiavasaa. Sortumisvaara oli silti olematon koska lankut olivat varsin paksuja. Lankut naulattiin kiinni kahdella naulalla reunoiltaan, vasojen kohdilta. ensimmäinen naularivi oli usein noin 20 – 30 cm lankun päästä. Tässä kohtaa oli tyypillisesti ensimmäinen lattiavasa. Ei siis naulattu lankun päästä kuten nykypäivänä on tapana.

Kiiloiksi sahattujen lattialankkujen leveydestä johtuen, ne naulattiin ylhäältäpäin. Mikäli lankku turpoaa noin 2-3 % vuodenaikojen mukaan, niin lankkujen liike on metrin matkalla jopa 3 cm. Jos tällöin olisi naulattu lankut pontista, niin ne olisivat haljenneet varsin usein. Ylhäältäpäin naulattaessa lukkiutuu lankku vähemmän. Ylhäältäpäin naulattaessa naulojen kannat jäivät tietysti näkyville, kun käsin taotuissa nauloissa kannat olivat kookkaita. Toisinaan esiintyi erikoistaottuja nauloja joissa kannat olivat lyöty kasaan jolloin ne voitiin upottaa. (kuva: naulat )

Sekä kuusta että mäntyä sekä määrätyillä alueilla myös tammea on käytetty lattioissa. Aina laitettiin puun sydän puoli ylöspäin kun lankkuja asennettiin. Näin lattiasta saatiin kulutusta kestävämpi ja mikäli lankut pyöristyivät reunoilta, niin ne taipuivat reunoilta alaspäin eikä ylös jolloin olisi tullut teräviä hammastuksia. Kuva: päädystä lankku jossa vuosirenkaat näkyvät)

Tänä päivänä kun tehdään, uudesta vaikkakin leveästä puusta lankkulattian on varsin vaikeata saada se näyttämään vanhalta. Eräs oleellinen asia, kun tavoittelee vanhan oloista, on että lattia tulee naulata ylhäältä päin käsin taotuilla (tai 1800-luvun loppupuolella yleistyneillä vedetyillä nauloilla). Mikäli lattiassa on nykystandardien mukaiset välistykset lattiavasoissa ( 60 cm välistys ), niin kannattaa lyödä naulat joka toiseen vasaan muutoin nauloja tulee liian tiheästi. Toinen oleellinen asia on lankkujen jatkaminen. Poikittainen saumalankku on oleellinen yksityiskohta jos ei onnistu hankkimaan riittävän pitkiä lankkuja. Seitsemästä kahdeksaan metriä pitkän huoneen jakaminen saumalankulla ei ole olenkaan luonnotonta mutta jos neljämetrinen lattia saumataan, niin silloin ei ole onnistunut löytämään oikeaa lankkujen toimittajaa. Kolmas oleellinen seikka on oikeanlainen lattian pintakäsittely. Lankkujen hiominen ja lakkaaminen voi helposti näyttää lähinnä muovimatolta. Perinteisillä lattian käsittelyillä kuten kuurauksella saavutetaan aito tunnelma.

Näin asennat uuden kiilasahatun lankkulattian

Kiilasahattujen lattialankkujen asentaminen on perusperiaatteiltaan samanlaista kuin vanhanajan lautalattiankin.

Kun lattia asennetaan rakennukseen joka on jatkuvasti käytössä, lämmitettävässä tilassa niin puun tulee olla kosteudeltaan noin 8 %, ennen kuin lattia naulataan kiinni. Mikäli huonetta ei ole tarkoitus lämmittää jatkuvasti, kuten esimerkiksi kesämökit niin puun kosteudeksi riittää 14 %. Muista että liian kuiva puu turpoaa kun huone on pitkiä aikoja kylmänä. Turpoavasta lankkulattiasta tulee tosin tiivis mutta jos se turpoaa liiaksi voivat lankut vääntyä irti muodostaan. Tästä syystä lankkulattiaa ei saa myöskään milloinkaan liimata kiinni. Voi kuivata lankut tarvitsemaasi kosteusprosenttiin seisottamalla niitä sisätiloissa, asentamalla lattialle naulaamattomina tai tilata lankut uunissa kuivattuina toimittajalta. Tärkeintä on, ettei naulaa lankkuja kiinni ennen kuin kosteus on oikein.

Kannatta latoa lankut naapurihuoneeseen levälleen jotta saa hyvän käsityksen lankkujen laatueroista. Asettele lankut siihen järjestykseen kun aiot ne asentaa. Ei kannata laittaa parhaita, leveimpiä piiloon esimerkiksi hyllyn tai sohvan alle.

Aloita asentaminen takan, kakluunin, portaiden tai muun vastaavan kohdan edestä joka leikkaa lattian muotoon sisälle. Näin vältyt palapeliltä ja sahaamiselta kun työstät ko. kohdan. (kuva)

Asenna aina puun sydän pinta ylöspäin. Näin lankku kupertuu oikein ja kulutusta kestävämpi pinta tulee ylöspäin.

Naulaa aina kiilasahattu lankkulattia ylhäältäpäin. Poraa nauloille reiät jotta puu ei halkea naulattaessa. Naulan tulee olla kolme kertaa niin paksu kuin naulattavan lankun, 1/3 naulasta tulee olla lankussa ja 2/3 lattiavasassa. Naulan tulee olla noin 3 – 4 cm lankun ulkolaidasta, muutoin on riski että reuna halkeaa puu eläessä.

Naulaa vai joka toiseen lattiavasaan jos kannatin välit ovat nykyaikaisesti 60 cm välein, muutoin nauloja tulee liian tiheästi. Painava lattia pysyy silti tukevasti paikoillaan. Taottuja nauloja menee neliölle 5 – 6 kappaletta.

Mittaa jatkuvasti jäljellä oleva etäisyys seinään jotta varmistut että etenet tasaisesti ( varo ettei tule viuhkaa jolloin viimeisten lankkujen asentaminen voi olla vaikeaa ). Normaalisti lankut asennetaan vuoropäin eli tyvipää vasten latvapäätä.

Kun olet asentanut lankut – älä hio lattiaa! Puun höylättypinta tekee siitä kovan ja kestävän. Mikäli lattiassa on häiritseviä epätasaisuuksia niin tasoita pinta käsihöylällä varovasti.

Lautalattia

1850- ja 1860-luvulla muuttuivat lattiat kiilasahatuista, kapeammiksi ja tasaleveiksi laudoiksi joita toimittivat uudet höyrysahat. Lattialautaa sahattiin sekä männystä että kuusesta. Lautojen leveys oli yleisesti 18 -20 cm. Laudoista tuli myös ohuempia, normaalisti 30 – 35 mm ja myös lattiaan syntyvät raot supistuivat kun käytettiin kiilasahattuja lankkuja kapeampia lautoja. Ohuemmasta laudasta johtuen myös lattiaa kannattavien lattiavasojen välistystä jouduttiin pienentämään. Tavallinen välistys oli noin metri. Uudesta tekniikasta riippumatta oli yleistä naulata laudat ylhäältäpäin kiinni vasoihin.

Tällöin oli tullut markkinoille, koneellisesti valmistettu edullisempi nk. leikattu naula. Vähitellen siirryttiin naulaamaan ponttiin ja naulat hävisivät näkyvistä. Ponttiin naulauksessa käytettiin sekä kannallisia että kannattomia nauloja.

Lauta lattioita asennettiin tällöin reunalaudan kanssa, myös vaatimattomimmissa taloissa. Lautojen päähän laitettiin poikittainen lauta tai sitten laudoitus kiersi koko lattian. Tämä sama tapa oli myös ominaista kakluunien ja puuhellojen edessä.

1800-luvun loppupuolella kapenivat lattialaudat 12 – 14 cm:n. Lattioita yleisesti kuurattiin mutta yhtä yleiseksi tulivat vernissalla käsittely ja pellavaöljymaalilla maalaaminen. Monet tämän aikakauden lattiat myös päällystettiin korkkimatolla. Näissä tapauksissa usein käytettiin laadullisesti heikompia lattialautoja. Tämän huomaa siitä että lauta on heikommin höylättyjä ja raot ovat suurempia. Tällöin tuli myös yleiseksi käyttää tukista suurempi osa lattialaudoiksi kuin aiemmin. Tämä johti siihen että lattioista tuli tikkuisempia laadun heikkenemisen myötä, kun ei enää priorisoitu puuta joissa oli pystyt vuosirenkaat lattioihin.

Tuotteita ei löytynyt.